1.2- 5.2. Aurangabad

Torstai 1.2

Aamulla heitimme hyvastit Laturille, soimme aamupalaa piirikuvernoorin kotona ja saimme tietysti otsaamme Haltikunkut J . Pitka ja hikinen matka kohti Aurangabadia alkoi. Matkoilla meilla on tapana viihdyttaa itseamme laulamalla viisiaanisesti, katsomalla Sannan lapparista Kummelivideoita ja hihittamalla hysteerisesti. Kuskimme Mane varmaan aistii fiiliksemme paremmin kuin kukaan muu, onhan han kuskannut meita kohta kolme viikkoa. Manella on valitettavasti vain yksi cd-levy, aikamoista kilkutusmusiikkia…

Matkalla pysahdyimme lounaalle Beediin ja tietysti katsoimme pitkalla kaavalla parit temppelit, vierailimme asuntoalueella, jonne rotarit ovat rahoittaneet asuntoja ja kavimme paikallisessa laaketukkukaupassa ja kylla meidan farmaseuttia taas vietiin. Sanna selvitti noin kolmellekymmenelle innokkaalla intialaiselle suomalaisten apteekkien toimintamalleja ja logistiikaa…ammatillista paivaa siis pukkasi.

Illalla saavuimme Aurangabadiin muutaman tunnin myohassa. Sitten pikainen majoittuminen ja ripeasti kokoukseen. Inkiksella oli erityisen eksoottinen matka, silla kokouksen kiidettiin perheen aidin skootterilla. Hata ei kuulemma lue lakia.

Kokous meni jouhevasti ja lopuksi syotiin lattyja. Aurangabad on muuten Intian olutpanimojen luvattu kaupunki ja saimme maistella muutamia olutsortteja ja viskia soodavedella…

Pe 2.2

Paivan motto: Opas voi pelastaa tai tuhota paivan! Meilla oli tanaan mukanamme aivan uskomattoman sujuvasanainen ja huumorintajuinen opas. Olimme vierailulla Unescon maailmanperintokohteessa, nimelta Ellora Caves. Ellora Caves on valtava, kallion sisaan vasaralla ja taltalla hakattu temppeliluolasto. Sen tekeminen on aloitettu 500 jKr  ja sielta loytyi omat luolastot kolmelle eri uskonnolle. On aivan uskomatonta, millaisen rakennelman saa aikaan yhdesta kalliosta, ylhaalta alaspain ja edesta sisaanpain  kivea hakaten. Opas kertoi todella elavasti ja huumorilla hoystaen paikan historiasta ja kaikista hahmoista, joita seiniin oli hakattu. Saimme tasta vierailusta todella paljon irti, nyt temppeleita osaa katsoa ihan uudella silmalla kun tunnistaa erilaisia jumalhahmoja ja heidan kulkuvalineitaan ja symboleitaan. Kamasutra- kirjan sisaltoakin loytyy temppelin seinalta, kun oikein oivaltaaJ.

Kotimatkalla pysahdyimme viela ostoksille paikalliseen kutomoon. Aurangabad on kuuluisa tekstiileistaan ja sareista, joiden materiaalina kaytetaan runsaasti kultaa. Visa paasi kerrankin vinkumaan.Reissun paatteeksi saatiin tunti ihan omaa aikaa tiimille ja rotkotimme Paivin huoneessa kirjoittelemassa, hihittelemassa ja haaveilemassa Fazerin sinisesta suklaasta.

Illalla suuntasimme todella huonon tien paassa olevaan Paithan- nimiseen kaupunkiin pitamaan esitysta nro 12. Talla kertaa kokouspaikkana oli katolinen koulu,  Perinteiset alkuseremoniat kaulukukkineen, haltikunkuineen ja valokuvineen. Kokous ja esitys meni hyvin ja lopuksi illallinen, saimme maistaa paikallista , sopivan tulista kalaa. Peppulihakset olivat kylla talla reissulla harvinaisen kovilla.

La 3.2

Lauantai alkoin ammatillisilla vierailuilla. Paivi ja Tanja paasivat kaymaan paikallisessa matkailutoimistossa ja hostellissa, molemmat paikat olivat mielenkiintoisia ja nakemisen arvoisia. Sanna kavi paikallisessa kopiolaaketehtaassa jonka paatuote on kipulaake, joka on Euroopassa vedetty pois markkinoilta merkittavien haittavaikutusten takia jo nelja vuotta sitten. Muutenkin Firmalla oli oma tapansa tulkita maan lakeja. Voi olla etta tulevaisuus ei ole niin ruusuinen.

Inkis kavi katsastamassa paikallisen koulun nimelta Stepping Stone High School ja yliopiston vieraiden kielten laitoksen. Suomeen verrattuna systeemit ovat aika kehittymattomat, luokissa on tuolit, hyvalla tuurilla pulpetit tai kirjoitusrtasot seka liitutaulu. Ei puhettakaan tavallisissa luokissa tietokoneista, dataprojektoreista tai edes piirtoheittimesta. Mutta valtava opiskelumeininki ja napakka kuri. Koulujen ja yliopistojen henkilokunta on erittain sympaattista ja ihmisystavallista, se korvaa paljon fyysisten tilojen ankeutta. Yha aina ja uudestaan ihmisia ihmetyttaa suomalainen, oppilaille ilmainen  koulutus kaikkine etuineen.  Pasin ammatillinen aamu sujui tutustumalla paikalliseen Forest state deparmenttiin. Siella Pasi piti pienen esitelman Suomen metsateollisuudesta ja Suomen metsahoidosta.

Ammatillisten vierailujen jalkeen annoimme haastattelun freelance- toimittajalle, joka kirjoittaa Suomijutun intian isoihin sanomalehtiin. Inkiksen host-aiti organisoi koko tiimille tehokkaasti shoppailuaikaa noin tunnin verran, han sai suhteillaan auki kiinniolevien kauppojen ovet ja paasimme rauhassa hipeloimaan intialaisia vaatteita, kaupassa ei ollut ketaan muuta. Ei tosin ollut sovituskoppiakaan, mutta huomaavainen kauppiasherra poistui ystavallisesi kadun puolelle odottelemaan, kun sovittelimme riemunkirjavia intialaisia vaatteita.

Illalla matkasimme taas pitamaan esitysta, talla kertaa noin tunnin ajomatkan paahan Jalnan kaupunkiin. Pysahdyimme matkalla terastehtaassa ja erilaisisa sailioita valmistavassa tehtaassa. Voi jestas mika savu ja usva, eika henkilokunnalla ollut minkaanlaisia hengityssuojaimia. Keuhkosyopa on varmasti tuttua tuolla seudulla.

Sanna tiesikin kertoa etta astma ja muut hengitysoireet ovat yksi suurimmista terveydenhuollon murheista maassa.

Kokous oli pidettiin ihanassa puutarhassa, ihanan lamminta on iltaisinkin. Jalnalaiset olivat todella panostaneet kokouksen, meille esitettiin niin intialaista laulua kuin tanssiakin. Hienoja juttuja. Ja tietysti lopuksi illallinen ja matka kotiin.

Su 4.2

Tanaan saimme taas nauttia saman huippuoppaan palveluista. Kavimme kokopaivaretkella Ajantha Caves nimisessa luolastossa (myos maailmanperintokohde), jonka erikoisuutena ovat valtavat seina- ja kattomaalaukset. Uskomattoman hieno paikka tamakin.

Illalla viela jaahyvaisillallinen perheiden kanssa. Tassa kaupungissa olisi viihtynyt kauemminkin, mutta huomenna kurvaamme takaisin Puneen, josta matkamme muutama viikko sitten alkoi. Ainoa harmi on etta isantaperheiden kanssa ei ehdi viettaa yhtaan aikaa ja he sentaan majoittavat meidat kotiinsa.